Torstaina koulusta pois kävellessä näin pikkutytön pomppivan ilosta ja onnesta miun edessä, se hyppelehti ja pyörähteli ympyröitä, oispa se kysyny miulta voinko kävellä sen kanssa kotimatkan ja oisin kävelly varmasti, niin iloseks sen onnen näkeminen sai miut:-)<3 Oon huomannu että nykysin miulle tulee tosi useesti niitä ilon ja onnen tunteita että voisin mennä pellolle pomppelehtimaan, ja toivottavasti tämmösten tunteiden sarja jatkuis. Silti miulla piilee sisällä semmonen pelko että kaikki miun elämässä koettu onni kostautuu vielä joku päivä jollain kauheella tavalla, enkä tiiä yhtään mistä se johtuu. Iloitkaa pienistä asioista, ja tehkää sitä mikä tekee teidät onnelliseks:-)!
Ps. huomatkaa uus banneri!
Ps. huomatkaa uus banneri!







