Eilisen vanhampainillan ja mahtavien kommenttien jälkeen on hyvä fiilis, vaikka meniki melkei kokoilta ja nyt on kuumeinen olo. Mitä mie teen miun huulille ku tuntuu ettei mikää rasva auta!? Jokatapauksessa, ihmiset koulussa alkaa kokoaja vaan enemmän ja enemmän muistuttaa henkilöitä jotka on yksiä rakkaimista ystävistä suomessa, mikä sinäänsä on ihanaa mutta se tuntuu samalla vaan todelliselta unelta joka haijoaa palasiks aina sillon kun tajuan että oon Lontoossa, eikä se henkilö oo oikeesti se keneks kuvittelen. Silti alan pikkuhiljaa huomata miten tiukasti miun suhteet näihin lontoolaisiin on tiivistyny tän vuoden aikana, ja miten tuntuu iha samalta kun aina eskari ikäsenä = ei halunnu mennä kaverille mutta sitten ku siellä oli ei halunnu lähtee enää pois. Mutta tää vaan on vielä vaikeempaa nyt koska suomessa miulla on ihania ystäviä joitten luo haluan.
LISÄKSI, ilouutisia suomen ystäville, meijän lentoliput on varattu ja lento on 8.6.!! Hirveet pelot siitä selviikö eläimet hengissä matkalla:s
Kauhee romaani tuli nyt tästäki tekstistä mutta jos joku jakso lukea niin kiitän:--)<3.
Joo ite tuntenu saman tunteen mut kyllä siihe tottuu;)
VastaaPoistajuu no toivotaan:s ps. jos saa kysyä niin missä tilanteessa siulla on tullu sama tunne?:o
Poista(ps. sori että vastasin näin myöhää mutta oon jo kolmesti kommentoinu tähä mutta blogger rupee aina valittamaa jotain:d)