Tänään koulusta kirjastosta ulos astuessa päädyin suoraan kaatosateeseen, ja tietenkää miulla ei ollu sateenvarjoa mukana. En varmaan koskaan opi näihin lontoon sade-voi-alkaa-hetkenä-minä-hyvänsä juttuihin. Tuntuu että ainaku alkaa sataa kaikki kaivaa sateenvarjot ja takit laukuista ja ite kävelen ilman. Oikeestaan tykkään sateesta koska sillon tulee aina ihanan rauhottava olo ja voin vaa olla. Siinä koulumatkalla kuitenki ne eväsleivät, jotka oli jääny syömättä koulussa, kastu iha läpikotaisin mutta mitäs pienistä, oli ne silti hyviä:). Joo tästä nyt tuli tämmöne jee sade on elämäni sydän, mutta tuskinpa tuo ketään haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti